torstai 27. maaliskuuta 2014

Reissailun jälkeen Joensuussa taas

Äijä ja tosiäijä..;)
Perjantaina hurautettiin nuorison (Daami ja Ralph) kanssa Uuteenkaupunkiin. Matka oli aika mutkatonta niin junassa kuin bussissakin. Ralph haluaa kaikkia morjenstaa ja Daami koittaa välillä kommentoida tuijottajia.
Raffeli oli niin ihana ja helppo kyläläinen, oli kotonaan kaikkialla mihin vaan asetuttiin. Lauantai meni ihan relatessa kaiken häsellyksen keskellä, tai itsellä lähinnä kaikkien koulu- ja työjärjestelyiden, matkojen, koulujuttujen yms. häsellystä.

Sunnuntaina Ralphin porukat tuli noutamaan pikkupojua. Keli oli karsea, lunta satoi isoja hiutaleita. Tyydyttiin menemään metsälenkille treenailujen sijaan, mutta metsäily sopii aina, kelillä kuin kelillä. Kiva päivä oli viettää hyvässä seurassa koiraillen. Pitäis enemmän koittaa nähdä pentusia ja heidän perheitä. Jos kesällä kerkeis..:)

Onks tää sitä vonkausta?
Työhaastattelu tuotti tulosta ja nyt on ehkä lähinnä omaa alaa olevaa kesätyötä tiedossa, mitä nyt voi opettajaopiskelija saada. Lastensuojelutöissä siis kesä, saa nähdä miten alkaa rullaamaan..:) Tiistaina suhattiin Laitilaan treenaamaan. Ensin metsälenkkeiltiin ja sitten treenattiin pikkukivaa. Daami teki takaaleikkausta aan alla olevalle putkelle ja opetteli lukemaan mun valssia toisen esteen takana. Diivan kanssa oli rytmi hukassa..:) Puolivalssi oli löysä, tuo kun yleensä kääntyy niin hyvin niin nyt tuntu vähän väljältä ohjauksen ja reaktion suhde. Diiva ei niin lukitse ja lue ja suorita esteitä ohjaamatta, toisin kuin Daami joka tekee kaikki mitä edessä näkyy, se kun on opetettu niin pienestä asti. Diiva tarvii käskyn kaikkeen..:D Tuntu vähän raskaalta taas, ennen kun saadaan paremmin treenejä alle. Kisoja on nyt sen muruhiiren kanssa tiedossa ihan kivasti ennen kesätöiden alkua, kolmivuorotyössä ei tiedä miten saa sumplittua vuoroja.

Freeeze!
Keskiviikkona ajeltiin Joensuuhun. Daami sai metallihäkin autoon ja kesän saavat treeneissä odotellessa viettää metallihäkissä, ni saa ihan luottavaisin mielin jättää, ei tarvi pelätä että Diiva syö turvavyöt, repii ikkunan lämmitinjohdot tai metrin tiivistettä. Daami oli aika viritetty kun pääs Joensuussa pidemmälle kävelylenkille ja vielä vapaaksi, meinashan se sitten heti juosta auton alle. Ei mitään kuuloa, ei mitään reaktiota. Olis pitäny tajuta että se on ihan energinen ja virittyny, eikä päästää irti. Se oli koko päivän ollu tosi ärsyttävä, riehunu ja riekkunu ja purru mua kun pakkasin autoa, pompannu päin takaluukkua ilman lupaa ja autossa jossa takakontissa ei ole koirien paikka. Nooh, huonoja päiviä tulee. Muuten on menny taas niin kivasti, kunhan vaan hyväksyy ne Daamin rajat millä eletään, on tää ihan kivaakin..:D



Potku kriittisiin osiin..:D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti