Meikäpoika potenu jo viikon verran flunssaa ja veto tyystin pois vaikkei kuumetta olekkaan. Koirat on saanu tyytyä aika rauhalliseen meininkiin, mutta hyvin ovat chillanneet. Daami on sosiaalistunut lasten kanssa leikkien ja se onkin mennyt paljon eteenpäin. Hiukan vielä ihmetytti perässä juoksevat lapset mutta ekan kerran ihmetyksen jälkeen hokas ettei ne halua muuta kuin heittää lelua uudelleen ja neito aika hienosti tarjoskin lelua ja anto heitettäväksi. Myös juna-asemalla lähes lupaa kysymättä rapsuttamaan tullut äiti ja lapsi sai ihanan vastaanoton Daamilta. Laskin hihnan irti ja katsoin miten Daami menee, ajattelin että itseppähän ottavat riskin kun noin tulevat. No Daamillehan se sopii että tullaan eikä meinata. Neiti meni häntä vispaten suukottelemaan tyttöä.
Daimi on myös sosiaalistunut humalaisen nuorison seurassa...:D Lasken itseni vielä nuorisoksi mutta itsehän olin tyystin selväpäinen..:D Hyvin Daami otti tyypit jotka jokainen innokkaasti halus kutsua ja kouluttaa ja ottaa luuta ja rapsuttaa ja painia..:D Yleensä en koiria tuommoseen sakkiin vie juurikin tuosta syystä, mutta tekee teinille vähän hyvää nähä kaikenlaisia outouksia...:) Eikä se edes ketään syöny...:D
Neitonen kyllä reagoi kaikkeen äänellä ekaks, ja kovalla semmosella..:) Se on sen tapa vaikka sitä kitketään sinnikkäästi pois, ei ole sitten yhtään mun mieleen. Mun koirat haukkuu ovesta tulijat ja joitakin pihaääniä siitä syystä, että Mocca on nuorena oppinut vahtimaan omakotitaloa ja siitä sitten ketjunomaisesti kaikki muutkin ovat sen oppineet. Tämän olen sallinut.
Jos yrittäis tässä tervehtyä vielä kun viimistä viikkoa täällä länsirannikolla viihdyn. Joensuuhun palataan sunnuntaina. Treenattu ollaan viimeks ennen reissua 15.2. Alkaa olemaan itsellä jo kova halu treenaamaan, mutta tauko tekee hyvää varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti