Tämän vuoden viimeiset ohjatut treenit Elinan opissa

Olen hyvin hyvin tyytyväinen siihen, että on kouluttaja joka näkee sen, mitä Daamin kanssa pitää tehdä, jotta voimme päästä sellaiseen kuntoon, että agility toimii ja on palkitsevaa molemmille. On ollut kiva maksaa hurjasti koulutuksista, joissa on todettu että "tee paremmin" ja opastettu tekemään aina vaan pienempiä muutoksi oman toimintaan, niin pieniä nyansseja, että välillä olen jo todennut, etten vaan pysty. Viime keväänä muistan ne treenikerrat, joissa itku silmässä yritin, mutta ei toiminut. Kukaan ei osanut sanoa, että koira ei ole edes ohjattavissa sillä sen kuuppa heittää ja se jahtaa, se ei ole kuulolla ja se on out of control. Mun vaan piti olla parempi. Todella tuskastuttavaa. Itse tiesin, etten voi olla niin paska, että se on syy. Tunsin myös, ettei koira lähde ohjauksiin. Sitä paitsi, jos ohjaajan pitää olla täydellinen, tämän lajin voi lopettaa heti. Sellaista päivää ei tule, että ohjaaja voisi olla täydellinen.

Eniten eväitä olen saanut Elinalta, joka ymmärtää koiran mielentilaa. En ole saanut vain vinkkejä miten selviän nyt tässä hetkessä tsägällä tästä ohjauksesta ja ollaan tyytyväisiä. Ei sama ei toimi Daamin kanssa kuitekaan huomenna koska se on omissa tiloissa. Ei se ole ohjauksesta kiinni.

Viimeisellä treenikerralla tehtiin putkeen lähtemistä suullisella käskyllä. Tähän lisättiin ohjaajan liike (paikallaan x-hyppyjä) ja olipa koiran vaikea lähteä putkeen sillä oli niin kiinni mun liikkeessä. Koira haukku=turhautu ja oli epävarma, jäi mun eteen räykyttämään. Koiralla on kuitenkin yritystä. Daamista huomas miten se vaan lähti juoksemaan ilma että sillä on hajua mitä pitää tehdä ja kun putki osuu eteen, lamppu oikein sytty, että ei helkkari, tämähän se on. Kun sitä paineistaa, se kyllä yrittää ja esittää että tietäisi mitä pitää tehdä vaikkei sillä ole hajuakaan. Saatiin putken suoritusläksyä joita on jo treenattukin, kuvattu ja laitettu Elinalle.

Käytiin maneesissa tekemässä läksyjä ja ei ole putken suorittaminen ohjaajan liikkeen vastaiseen suuntaan niin helppoa. Saman haluan onnistuvan kepeillä. Tänään hienoja keptyksiä, seuraavaksi kokeilen juosta koiraa vastaan kun se tekee keppejä. Uskon että on vaikea. Samalla treenaiin myös Tiffy-bc:tä. Sillä paljon samaa haastetta kuin Daamilla ja kiva opettaa sitäkin.

Messarissa

Tänä vuonna messarissa täysin puudelimeiningeissä. Hirveän erilaista mutta tosi jees. Kyllä on eri olla näyttelyssä näyttelyrodun kanssa kuin tuommoisen rastaturkkisen vesiäisen joka vaan hetki ennen kehää otetaan häkistä ulos ja se on valmis. Koko Elman sisaruskatras oli paikalla. Lungeja tyyppejä. Kasvattaja esitti Elman ja tuomari tykkäsikin tytöstä, ainoastaan välillä heittävä takajalka oli syy sille, ettei voinut palkita. Tämä on ymmärrettävää.

Arvostelu:"Kaunislinjainen, sopusuhtainen narttupentu jolla erittäin lupaavat ääriviivat. Erittäin kaunis pää. Viehättävä ilme ja hieno pigmentti. Kaunis kaula ja ylälinja. Lupaava runko ja luusto. Valitettavasti takaliike ei ole aivan puhdas tänään. Tarvitsee harjoitusta. Kauniisti hoidettu karva." -Maarit Hassinen

Käteen jäi ostoksien muodossa lähinnä luita, muutama flexi ja Elmalle ihana toppatakki. Mietin, että tuollaiset vaatteet ei ikinä toimis vesikoiralla, mutta tällaiselle koiralle ne on täysin omiaan. Elma ei missään nimessä voi pukeutua mihinkään Hurttaan, pyh.

Ralph (Diivan poika)

Robin (Diivan pojan poika)

Meidän mutsi on niin kovin innostunut neuloja joten hänen käsissä valmistui pojillekin joululahjat. Vaikea tehdä summassa, lähinnä sovitettiin Daamille ja muokattiin vähän mututuntuman mukaan. Poikien malli on lyhyempi vatsasta ja pidempi selästä, myös jalkaremmit löytyy. Värimaailma on tällä kertaa ollut tuollainen vanhahtava; Daamilla sinapinkeltainan, Diivalla viininpunainen ja pojilla nämä.

Elma kävi eläinlääkärillä. Eläinlääkäri ei meinannut kuvata Elmaa ensin sillä tyttö pomppi ja riekku ja käytti jalkaa. Ei oireillut kun jalkaa käänteli ja lihakset oli kunnossa. Röntgenissä näkyi kuitenkin pieni litistymä reisiluun päässä joten pieni epäily legg pertheksestä on. Ortopedin arvioon seuraavaksi ja leikkaus.

Uudenlaisen agilityn sisäänajoa

Daamille agility on aina ollut sellaista out of control. Koira menee lähinnä impulssin viemänä omassa eläimellisessä tilassaan. Ongelmaksi muodostuu, ettei koira keskity eikä kuuntele.  Rähinällä vaan ja täysiä, mutta tila on sellainen missä agilityä ei voi tehdä kovin hyvällä menestyksellä. Kuuppa heittää ympäri joten annettuja tehtäviä ei enää pysty suorittamaan niissä noupeuksissa toivotulla tavalla.

Lähtökohta on se, että opetan Daamille ensin matalalla vireellä, miten kuunnellaan (sanallisia käskyjä eriaisiin temppuihin, enemmän ja vähemmän kiihdyttäviin). Daami käy todella hitaalla. Sanallisen käskyn jälkeen oikein näkee miten se prosessoi ja sitten tapahtuu toiminto. Nyt opetellaan myös sanallisella käskyllä kiertäminen ja putken tarjoaminen. Näihin yhdistetään mun oma liike, ja silti koiran pitää suorittaa annettu tehtävä eikä lähteä jahtaamaan. Keskittymisen pitää pysyä siinä tehtävässä minkä koira on saanut, esimerkiksi kiertämisessä vaikka lelu roikkuisi koiran ja kierrettävän esteen välissä ja vaikka itse lähtisin heti käskytyksen jälkeen liikkumaan vastakkaiseen suuntaan mihin koira lähtee liikkumaan. Nämä siirretään sitten agilityhalliin jossa vire on heti potenssiin 100.

Tämän lisäksi, Daami ei saa enää yhtään riekkua agihallilla. Räykyttäminen lopetetaan sillä että pyydän koiraa istumaan. Lähinnä niin että itse lähden pakittamaan ja annan suullisen käskyn istua ja tästä rauhoittumisesta palkitaan. Yhtään esteitä ei saa rallata yksinään eikä riekkua ja räyhätä.

Radalla tehdään välillä lähelle tulo kieputuksia sen sijaan että mentäisi esteelle, mutta kieputuksesta lähetän myös esteille jolloin koira saa irrota ja suorittaa. Näin tarkastan onko koira kuulolla ohjauksen suhteen.

Ensimmäinen treeni meni tosi kivasti. Ensin muutamia sanallisen käskytyksen kuunteluharkkoja. Oli aika haastavia Daamille mutta hienosti yritti vaikka raksutus kuului. Yritti aloittaa räykytyksen mutta hommiin laittaminen (peruuttaminen ja istumaan käskeminen) auttoi ja koira kykeni rauhoittumaan. Ensimmäiset toistot esteillä kieputtelun kautta. Tosi hyvin tuli kieputukseen ja lähti hypylle. Itse pitää muistaa että kieputukseen (eli kiinni tuleminen) ei ole ikinä rangaistus vaan palkkio. Jos koira tästä karkaa niin ei vihaisesti käsketä takaisin.

Sitten tehtiin rataa. Daami oli aika huippu. Vauhti putosi hieman, mutta siitä näki miten se piti paketin kasassa ja teki hommia. Kieli keskellä suuta <3  Tarkoituksena on opettaa että agilityä mennään keskittyneesti, ja niin lujaa kuin sitä pystyy vielä tekemään niin että keskittyy. Nyttemmin Daami on mennyt vaan lujaa, ei tietoakaan siitä että agility on keskittymsilaji.  Vauhtia tehdään sitten lisää kun on kapasiteettia keskittyä ja silti hallita se vauhti ja sen tuoma kiihkeys.

Elman sisko Emma meillä vaihdossa

 Elmalla on kamalia tapoja. Se räkyttää ihmisille eikä mene luokse, sen lisäksi se ottaa pöydällä mielellään hatkat vieraiden ihmisen alta. Elma kävi kasvattajan luona sosiaalistumassa ja totuttelemassa vieraisiin paikkoihin. Sillä välin Elman sisko Emma oli meillä sosiaalistumassa. Emma oli suunnattoman paljon rauhallisempi ja sosiaalisempi. Sitä ei tarvinut kertaakaan komentaa eikä se räkyttänyt tai pelännyt ketään. Se myös osasi rauhoittua. Kasvattajalta tuli viestiä ekana iltana, että kaikki muut väsähti jo ja Elma vielä jaksaa :D Elma on sellainen viikari että oksat pois. Välillä aika hirviö koiraksi :DD Tuhoaa kaikkea, ei tottele ja räkyttää. Kokoajan myös touhuaa jotain, vaikea asettua aloilleen. Elma aloitti takajalan ontumisen joku aika sitten. Pyysin kasvattajaa katsomaan sitä ja totesivat, että se olisi kasvuun liittyvää jalan pompottamista, muillakin sukulaisilla oli jossain vaiheessa kehitystä ollut samaa. Rauhotuin ehkä 2 päiväksi ja totesin, että vien sen eläinlääkäriin, ei ole normaali. Elma on siis menossa ylihuomenna lääkäriin näyttämään jalkaa. Todennäköisesti viikonlopun Voittajanäyttely jää väliin. Todella harmillista ja varmasti sieltä vielä joku leggperthes löytyy. No ei auta. Tärkeintä on nyt, että se saadaan hoidettua. Kipeän oloinen pentu ei ole.

Elinan treeneissä

Tehtiin lyhyitä ratapätkiä. Ensin omalla ohajustavalla ja sen jälkeen Elina pyysi tekemään jollain toisella tapaa. Tarkoituksena oli tehdä pätkiä joissa ohjauskuviot valitaan sen mukaan mikä on millekkin koirakolle haastavaa mutta olisi hyvä osata. Eka veto tosi jees. Daami vahvuudet tuli esiin ja sen taitavuus. Luki rataa ja teki sitä hienosti. Tosi upeesti löyty kepitkin kaikkien ansaesteiden lomasta ja keppien jälkeen tul ohjaukseen vaikka putki oli metrin päässä kepeistä. Jes. Elinan mielestä olin eri jämäkkyydellä nyt mukana ohjauksessa. Joo otin vähän tiukemmin. Itse ajattelin että kuuliaisuus johtui namituksesta, tokoiluista ja malttitreenistä ennen rataa.

Toinen veto ja koira oli tosi nihkee. Lähti vaan liikkeeseen mukaan. Se on todella raskasta kun kuluttaja antaa kokoajan uusia ihan normaaleja neuvoja kuten rytmitä, katso koiraa, ota askel jne. Ihan niin kuin olisin yhtäkkiä nappia painamalla unohtanu kaikki ohjauksen perusteet. Olin taas niin romahduksen partaalla ja totesin Elinalle tuhansien ohjeiden jälkeen että en vaan pysty tähän! Ei tunnu yhtään hyvältä. Mulla ei ole yhtään liikkumavaraa tämän koiran kanssa, se on joko tai, ei tunnu hyvältä eikä voi olla normaalia eikä kukaan tavallinen kuolevainen voi selviytyä tästä tämän koiran kanssa. Tästä päästiinkin hyvään juttuun.

Elina kiitti kun sanoin ettei tunnu hyvältä. Hän ei kuitenkaan tunne meitä vielä niin hyvin että osaisi itse puuttua näin "radikaalisti" koirakon puhiin. Daami ei ole kovinkaan kuulolla vaan on todella liikkeessä kiinni. Millään muulla ei ole silloin merkitystä kun Daami menee impulssin viemänä liikkeen mukana. Silloin ei ohjauksilla ja siihen tehtävillä korjauksilla ole merkitystä. Tämä on ehkä tämän syksyn koulutuksissa ollut kaikkein ärsyttävintä kun kyllä kouluttajat ohjeita antaa, muttei näe sitä, ettei ongelma ole ohjauksissa enkä minä saa siitä mitään eväitä oikeasti sitä yhtä treeniä pidemmälle. Okei voin saada sen tuurilla menemään siinä hetkessä, muttei se tarkoita että ensi kerralla samanlainen tilanne, että saisin sen menemään koska ongelma ei ole ohjauksen paikalleen laittamisessa vaan koiran pääkopassa.

Saatiin Elinalta uudenlaisia ja ajatuksia herättäviä treeniohjeita. Daamia opetetaan nyt kuuntelemaan ja olemaan kuulolla opettamalla erilaisia ohjauksia temppuina, kuten kiertämistä ja käteen tuloa. Nämä tehdään niin vahvoiksi että sen jälkeen niihin on helppo liittää ohjauskuviot ja rata. Esteiden tarjoamisella opetetut koirat saattavat helpommin tulla lentäviksi lepakoiksi ja tarjoavat vaan esteitä sen sijaan että olisivat kuulolla. Paljon myös tehdään agia missä vahvistetaan sitä menoa omalla liikkeellä. Nyt vain sanallisesti opetan Daamille kiertämisen ja putken menemisen. Samalla treenataan niitä impulssi ja kuunteluharjoituksia mistä oli jo aikaisemmin puhe ja nyt myös opetellaan istumista ja maahan menoa pelkästään suullisella ja niin että minä liikun kokoajan ja koiran pitää malttaa tehdä. Näin muutaman videon näin opetetuista nuorista koirista ja ne oli mainioita. Aikalailla juuri sellaista taidokasta agilityä mitä toivon. Nyt vaan mennään reikäaivona ilman ajatusta siitä että pitäis myös osata kuunnella.

Ärsyttää kun tiedän, että Daamin kanssa vois tehdä hienoja ratoja, mutta ei vaan toimi ja ei tunnu hyvältä. Olen kovin vakuuttunut, että tätä Daami tarvii jotta kykenee pitämään itsensä kasasa ja tekemään kunnollista agilityä vaikka haluais jahdata ennemmin mua ja jättää hommat puolitiehen. Elinan mielestä se ei jätä noudattamatta käskyjä tahallaan ja keskari pystyssä, on kuitenkin todella herkkä välillä. Uskon, että tässäkin se menee vaan johonkin eläimelliseen tilaan eikä vaan pysty, niin kuin arkielämässäkin. Turha hakata päätä seinään tavalla mikä toimii muille, tarvii ajatella nyt vähän boxin ulkopuolelle.

Treeneistä ja vähän negatiivista puputusta yleisesti

Mietin, millaista oli elämä sillon kun oli aikaa puuhata koirien kanssa? Ohjatut treenit Turussa on ihan parasta sillä se aika on pyhitetty koiralle. Hieman (eli aika paljon) huolta aiheuttaa se, että olen jälleen näkevinäni Daamin takajalan oireilua, mutta niin lievänä että pelkään jos vielä eläinlääkäriin, ettei sieltä mitään löydy. Mikään ei ole sen turhauttavampaa. Mietin jo valmiiksi jos treenaaminen Daaminkin kanssa loppuu, ei mulla ole koiraa jonka kanssa voi harrastaa. Toisaalta ei ole koiran paikkaakaan, eikä niin paljon intoa, että olisi pennun aika. Tulenko enää koskaan ottamaan harrastuskoiraa jos nyt tulee tauko? Vai tekiskö se vaan hyvää?

Elinan treeneissä tuuraamassa Heidi. Katsoin jo ratapiirrustuksesta, että aikalailla väkisin väänetty rata. Sellainen hankala, missä ei missään kohtaan tule flow fiilistä kun saat yhden neliön kokoisella alueella olla ensin tekemässä saksalaista sitten kiirehtimässä seuraavaan paikkaan jossa pitää vääntää persjättöä ja heti perään vekkiä ja todellisuudessa koira oli jo siitä saksalaisesta ponganut ansaputken. Huoh. Mun asenne niin huokui jos kun menin radalle. Todellä ärsyttävä piirre itsessä. Mutta oli meille vaikea. Ei siis ohjauksellisesti minulle mutta Daami pongas esteitä eikä tullut ohjauksiin. Rata oli vielä erilainen mittasuhteiden osalta mitä ratapiirroksessa. Keskityin sitten hakemaan flowfiilikset onnistuneista kepeistä joihin mentiin haastavista kulmista ja annoin koiran täysin työskennellä itse mutta liikuin tasasesti itse, koska Daami vaatii tämän, etten lähde sykkimään.

Timon treeneissä torstaina olikin jo aika haastava rata näin vauhtiratoihin muihin verrattuna. Daami ei meinannut millään tulla japsiin. Muutama perkele merkkaus ja sain tulemaan. Todella ärsyttävä keskarin heiluttelu -asenne taas Daamilla. Nautin kuitenkin Daamin irtoamisista, itsenäisyydestä, kontakteista, käännöksistä ja kepeistä. Ihana taitava! Tämä olikin viimeinen kerta Vauhtirataa. Jouduin muutaman treenin myymään ja muutaman treenin suoritin kipeänä :D Huonoa tuuria. Tiffy bc:n kanssa keitti yli, ei mulla, mutta koira ei kyennyt kovin kummoiseen suoritukseen. Harmi. Hieno koira.

Meikäläisen gradu valmistuu uhkaavasti. Todella pelottavaa! Eniten pelottaa, ettei sen valmiiksi saaminen vaikuta mun elämään niin kuin toivoisin, eli että mulle jäis käyttöön enemmän vapaa-aikaa :D

Elmalla narttumainen mörköikä. Senkin suhteen pelottaa, ettei siitä kehity täysjärkistä seurakoiraa koska siinä on täysin samoja piirteitä kuin Daamissa. Nyt pöhisee ja haukkuu vieraita eikä aina mene suoraan tutustumaan. Näyttelyiden suhteen mietin sitä, että ottaa hatkat alta kun vieras ihminen tulee pöydällä tutkimaan. Todella harmillista sillä en toivonut tältä pennulta mitään muuta kuin että se olis helppo ja sosiaalinen. Harmi jos näinkään ei ole. Mielestäni se ei ollut paljon vaadittu seurakoirarodulta jolta ajattelin että enemmistö kuitenkin jo luonnostaan täyttävät nämä kriteerit.

Tuulian treeneissä

Kivasti olen lokakuussa ollu jo kahdesti kipeä. Viimisimpäinä pohjosen reissulta mukaan jääny flunssa ja sitä viikon poteneena. Torstain treenejä olen joutunu myymään jo kahdet, enää en aijo.

Treenasin sekä Daamilla, että Tiffy bc:llä. Daami teki heti nollan. Tosi tosi jees! Kontaktit oli huiput ja kepit haki ihan liian hyvin. Olin niin yllättynyt. Yhdessä kohtaa koira oli hieman epävarma. Lopussa vielä kauhee spurtti ja kyllä huomas että kunto on ihan nolla ja tuskanhiki pukkas.

Tiffyn kanssa ensimmäistä kertaa Turussa treeneissä. Huomasin heti että koira otti häiriötä toisella kentällä treenaavista mutta kun alettiin hommiin niin koira keskittyi muhun. Vauhti ja kierrokset oli potenssiin 100 verrattuna normaaliin. Huomas, että otti kierrokisa toisesta treenaajasta. Olin yllättynyt miten hienosti meni. Puomin kontaktikin meni todella todella hyvin siinä vireessä ja muutaman treenikerran jälkeen. Todella omituista. Ei ikinä perron kanssa menis mikään noin nopeasti jakeluun ja osaaminen siirry noin haastavaan uuteen tilanteeseen. Olin niin monesta asiasta äimänä! Tiffy kaahaili ihan hulluna :D Ei pysyny enää jalat alla kun matto ei oikein pitäny. Tosi sähinkäinen! Oli niin hauskaa, ja erilailla haastavaa tehdä hieman erilaisen menijän kanssa. Tosi kivaa ja sain taas vahvistusta sille miten tätä koiraa pitää viedä ja palkata jotta päästään eteenpäin.            

Sallassa

Daami ja Elma pääsi mukaan viikon lapin reissulle. Diiva jäi pitämään kotia pystyssä.

Yöjunalla edes takasin. Koirat reissas kuin vanhat tekijät. Reissusta jäi käteen koirille paljon hyviä uusia kokemuksia, ja mulle elämäni ensimmäinen palkallinen lomaviikko ;), ehkä vähän lepoa, pikkusen flunssaa, hienoja maisemia, hieman edennyt gradu ja sukulaisten kanssa vietettyä aikaa.

Elmalla on murkku ja mörköikä. On nyt hieman ärsyttävä räksyttäjä ja näkee kaikkialla haamuja. Toisessa hetkessä pelkää ihmisiä, hetken kuluttua juoksee perässä eikä arkuudesta tietoakaan. Kotioloissa se on aika rauhaton. Välillä kokoajan tekemässä tuhmia ja saa kieltää ja kieltää. Tuntuu, että käy vähän kierroksilla eikä osaa relaa. En haluais tämmöstä pentua aktivoida enempää. Daamia välillä vähän ahdisti vieraat ihmiset mutta Daami suoriutu hienosti kuitenkin.

Torstaina reippailtiin Oulangan kansallispuistossa, kanjonin ympäristössä. Perjantaina Ison Pyhän huipulle ja alas. Lauantaina Ruuhitunturin maisemissa. Daami niin nautti mutta meno oli päätöntä! Pelotti niin paljon. Kivikossa, rappusissa, pitkospuilla ja suossa se meni ku päätön kansa, ja sitten Piira taas kysyy että "olisko se voinu loukata jossain?" :DDD Todennäköisyys on todella suuri :D

Maanantaina ennen lähtöä käytiin Piiralla. Aika hyvä oli neiti; lantio suorassa mutta lapojen kohtaa vähän käyrä. Toinen takajalka on hieman outo. Pitää seurata ja mahdollisesti tutkia.