Meilläpä ei juuri ihmeitä. Tokoiltu on hiukan aina sillon tällön, erillisiä tokotreenejä ei olla käyty tehtyä. Nyt olen panostanu siihen, ettei sivulletuloon tulis pomppua ja seuraaminen pysyis takana sillä lelu kainalosta on saanu innostuksen nousemaan ja meinaa edistää. Metallikapulahassutteluja ollaan kerran tehty. Pitäis käydä ostamassa uuse isompi ja kevyempi kapula.

Tiistaina oman ryhmän harkoissa jotain kontakteja tehtiin ja pieniä pätkiä rataa. Perjantaina käytiin ottamassa hiukan putkijarrua ja leijeröintejä putken toiselle puolelle. Tehtiin kieputuksia yhdellä hypyllä ja välillä tuntuu, että se jää ku purkka tukkaan, onkohan sen kintereet ihan kunnossa. No näillä mennään mitä on annettu.

Ollaan keretty tällä viikolla lenkkeilemään paljon, fillaroimaan yms aktivoitumaan lenkeillä (jumppaa, nenänkäyttöä yms.). Kaverin koira oli kylässä ja Daami on kyllä natsi, ei juuri antanu toisen liikkua tai tehdä mitään. Luulen, että ongelma oli siinä, että toinen ei selkeästi alistunu missään vaiheessa, että olis saanu tilanteen rentoutumaan. Daami on varmaan taas saanu liikaa ärsykkeitä kun välillä tuntuu stressaantuneelta, äänenkäyttö lisääntyny tilanteissa joissa ei tarvitsisi. 

Ihan on Diivan väri, neiti ei vaan tykkää poseerata.

Tilasin koirille uudet valjaat ja remmit. Diivalle on ollu ajatuksisa jo kauan. Investoin myös RUKKAn jatkopalavaloihin. Saa nähdä miten valjaat ja ohut softshell remmi toimii Daamilla..xD Joo naurattaa jo valmiiks. No sitten kun turkki on pois ni päästään testaamaan eli joskus kesällä.

Elmerillä on jo kauan ollu Rukkan comfort valjaat, nyt sai tytötkin

Huomenna olis tarkotus pyyhältää taas näytelytreeneihin. Tekis mieli taas availla turkkia kun on niin hyvin lähteny rastottumaan, mutta antaa nyt mennä vähän umpeen ja avataan viikon päästä. Lyhyeksihän tuo tukka jää ekaan koitokseen, mutta ihan sama, tuskin jää turkista roikkumaan tulokset...;) 

Loppuviikko

Diivalta terkut!

Loppuviikko on ollu jees, perjantai oli vapaata. Loppuviikot on ollu nyt parasta aikaa Daamin mielestä. Hyvin se yksinkin osaa olla, mutta enemmän pääsee hommiin viikonloppuisin kun on itsellä vapaata.
Perjantaina käytiin aamulenkiksi treenailemassa irtoamista, back flappia, tiukkaa sylkkäriä ja vähän putkihetsausta kun mun koirista kukaan ei oikein putkihullu ole, lähtee joo, muttei ne ime noita. Daamissa on paljon samaa kuin Mocassa, kun näkee radan, usein tekee siitä jo oman profiilin ja suorittaa esteet parhaaksi kokemassaan järjestyksessä ainakin noissa treeneissä missä itse jätän omat ohjailut vähälle tai teen sen sivusta. Treenin lomassa (sylkkäriin tulossa esim) kutsuin Daamia jatkuvasti Mocaksi, en tiiä mistä se oikein tuli, mutta toistuvasti.
Lauantaina pyörähdettiin markkinoilla vaikkei se vissiin ole edes koirille sallittua mutta oli siellä muitakin, ja mitä hittoa sitten mainostavat "koko perheen tapahtumana" jos sinne ei saa kuitenkaan perheen kanssa mennä..;) No Daimi oli oma itsensä, reipas pieni muru, ei ongelmaa. Tokoiltiin samalla hiukan kaupungin läpi kävellen, seuraamista suojateiden yli jne. Hyvin säily katsekontakti. Samalla harjoteltiin hiukan odottamista kaupan pihalla kun oli pakko käydä pikapikaa..:) En olis uskonu et se ihan hissukseen olis ootellu..;) Hää sai sit vähän pedigreetä palkkioks kun on tuo ruokapuoli vähän huonommin maistunu näin yksin elellessä ja näyttelyä olis tiedossa...:D Pakko vähän lahjoa vaikka aattelin kyllä kokeilla sitä Royal Caninin uutta Endurance safkaa..:)
Sunnuntaina ollaan fillaroitu, treenattu tokoa uudella kentällä, oltu näyttelytreeneissä, pitkillä lenkeillä, tehty syvälihas jumppaa, pakituksia, ruohikossa ravaamisia, lelun etsintää ja paaaaljon juoksentelua vapaana. Kyllä tuo tykkää. Annoin jopa testiksi vapaana ohittaa ihmisen lenkillä kapealla metsäpolulla ja ai ettei olis paremmin enää osannu tyttö toimia.. Tutti (=lelu) oli kyllä suussa..;)
Turkkia olen jonkun verran availlut, vaikuttaa paremmalta kuin vuosi sitten. Kokeilen taas erioilia huviksi, että onko sillä oikeesti mitään vaikutusta. Diivalle ja Daamille en ole huomannu että olisi. Diivalle olen joskus kastellu avatut rastat jotta vetää tiukkaan, mutta koklataan Daamille tuota rasvaa kun sen turkki ei ole luonnostaan semmonen "rasvanen" niinku esimerkiks Diivan pennuilla on.

Meil on ollu aika hubaa, kaikkee pientä kivaa ja yhdessä löhöilyäkin. Daami on opetellu kiertämään isoja juttuja esim metsäplänttiä, aitaa jne. Hyvin lähtee nyt kun Diiva ei ole näyttämässä mallia. Tuleva viikko on rauhallinen ja sitten alkaa harjottelu norssilla. Siellä menee sitten päivät opetellessa laaja-alaisen erityisopettajan hommia, voi olla että tulee tuntien suunnittelua jonkun verran myös kotiin.

Ystäväni Sylvikisu

Elmeri vanhamies 12.5vuotta, polven nivelside pätkähti tuossa pari kuukautta sitten ja toinen vissiin vuosi sitten. Hyvin kuntoutuu pikkumiehen jalkaset + Nutrolin nivel ja Cartrophenit.

Daamilainen on erityisen hyvin sopeutunut ainoan koiran rooliin. Se pesti on sille kuin tehty! Minäminäminä-tyyppi pääsee nyt hyvin käsittelyn alle, en tiedä tekeekö kauhean hyvää taas egolle, mutta katsotaan.
Mulla ei juurikaan ole menny hermo sen toilailuihin. Se ehkä tietää, että ainoana koirana on kokoajan suurennuslasin alla ja kaikkeen ei toivottuun puututaan. Suurimmat ärsytykset sen kanssa on ollu, jos lenkillä treenaa ja on sanonu irti lelusta, ni se hyppii näpeille niin, että ihan oikeesti sattuu niin paljon, etten voi tähän sitä sanaa edes laittaa.

Tällä hetkellä näyttäis, että osa huonoista tavoista olis hiukan hiipumaan ja osan kanssa osaan tulla ehkä joskus sinuiksi..:D Todella outoa, että aina noin puoleen vuoteen asti niin sosiaalinen koira, yhtäkkiä, tai hiipien pikkuhiljaa paremminkin alko oman tahdon noustessa paremmin esiin olemaankin vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväisempi. Se on kyllä semmonen ominaisuus, etten tiedä voinko jonain päivänä elää sen kanssa sinuiksi. Okei joku lapset olis vielä fine, en jätä lasten kanssa kahden ja riippuen lapsista pidän koiran kiinni ettei tule mitään perään juoksu tilanteita jota lapset voi säikähtää. Lapset on siitä huonoa "yleisöä" Daamille kun ne on niin helppo saada toimimaan tahdon mukaan, usein ne pysähtyy kun lähtee perään ja käyttää ääntä. Koiraperheen lapsille harvemmin tätä tekee kun tietää ettei tehoa..:D Mutta tosiaan se, että vieraat ihmiset on välillä Daamista ällöjä voi olla mulle vaikeeta. On kyllä jo monta mukavaa tilannetta kun ihmiset on pysähtyny ja kysyny saako silittää, ja Diiva on jo siinä vaiheessa juossu syliin. Daamia välillä en edes päästä jos näen ettei ihminen osaa käyttäytyä. Nykyaikana on osaltaan koiria kohtaan niin väärin kun niiden tulee sietää siis ihan mitä vaan, ihan uskomattomia juttuja, tai muuten ne ei ole yhteiskuntakelposia. On myös eri rotujen piirissä varmasti eroja, toisten pitää sietää kaikki ja toisilta ei edes oleteta että puskasta hypänny ihminen voi kumarrella päin ja taputtaa päälaelle.

Me tullaan Daamin kans kyl niin hyvin juttuun. Meil on ihan parasta yhdessä. Ollaan tokoiltu vähän joka päivä, ja välillä enemmän siellä sun täällä. Se toimii niinku Mocca, ku junan vessa kaikkee mitä mä sille haluan opettaa. Meil ei tuu yhteentörmäyksiä, ettei koira tajuais mitä koitan sille opettaa. Se on aika looginen tyyppi. Tällä hetkellä seuraaminen alkaa vaikuttaa kivalta; vielä lyhyitä pätkiä ja pääosin suoraa. Käännöksiä on tehty paikallaan vasta. Sivulletulopaikasta ja seuruupaikasta olen onnellinen; ekaa kertaa mun koirilla se on riittävän takana, ja aijon huolehtia että se pysyy siellä vaikka kierrokset nousee. Sivulletulo hiukan meinaa pompahtaa käteen, mutta mutta, koitetaan vaatia parempaa. Noutoleikkiä tehtiin, intoiltiin kapulan kanssa ja pidettiin sitä hiukan sivulla ollessa suussa ja nostettiin maasta käteen, juostiin se suussa, lähetin hakemaan ja kun otti suuhun ja juoksi mua päin heitin lelun palkaks ja koira sai pudottaa kapulan. Paikallaanoloa on treenattu myös.

Tätä varten nää tyynyt varmasti oli? Asettuu kivasti pyllynalle.

Aksassa on tehty kaarretreeniä, hiukan keinua ja A:ta, rengasta ja muuria, ratatreeniä jossa leijeröintiä, vinohyppyjä paljon putkensuita (just tämmöstä mitä Daami tarvii että on rata täynnä), kepit leijeröityy hienosti toisesta päästä rataa (tosi magee mun vauva), puomi onnistu kivasti radalla niin, etten ite liikkunu olleskaan (ihan ok vauhtinen) muuten ehkä toivoisin niihin lisää raivokkuutta mutta pysähdykset toimii hyvin ja levollisesti.

Mää ja Daami kahdestaan

Diivaliina jäi "mumerolaan" vahtikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Se on kyllä onnellinen aina kun sinne pääsee vaikkakin olis mukaan kyllä lähteny. Siellä se pääsee enempi nauttimaan olostaan kun Daami ei oo liiskaamassa kokoajan, se jää kyllä ton häsän jalkoihin ja lenkilläkin luimii millon Daami juoksee päin ja puree. Kyllä tätäkin on aktiivisesti kitketty pois Daamista, muttei ole niin helppoa kuin luulis. Yhden koiran kanssa elely on kyllä luksusta mutta enemmän keksin kyllä huonoja puolia. Sillä ei ole juoksentelukaveria lenkeillä, ei kaveria kotona kun itse olen poissa (ei viitsi niin paljon pitää yksin kuin jos olis koirakaveri), se on kokoajan mun kimpussa (Daami kyllä muutenkin on aina), se ei syö kun ei ole kilpailua..:D jne. Lenkeillä on kyllä luksusta kun pystyy treenaamaan kaikkea yhden koiran kanssa ilman, että toinen on mukana sähäämässä, tää on parasta! Jos sais tokoliikkeet etenemään.

Daamin kanssa olis nyt tarkotus sosiaalistua ja treenailla plus turkin hoitoa..:D Yks koira on kyllä liian vähän mun käyttötarkotuksiin ja aika kova koirakuume onkin..:D Rotukin lienee taas hetkeksi päätetty mutta toivottavasti hyvää yhdistelmää ei tule ennen kuin valmistun, ja mieluiten kyllä ei ennen kun Daami on kypsään ikään ehtinyt. Ei se ole vesikoira..;) Toisaalta, eipä ole nyt montaa narttua mistä vesikoiranpennun haluisin, ja uroksia vielä vähemmän josta olisin valmis ottamaan..:D Sinäänsä toinen rotu seuraavaksi on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Jos sitten kun Daami on riittävän vanha, hakis erityislupaa pennuttaa vanhempi koira, ja jos tekee mieli Daamin pentua..;) Sekin ajatus taas hiukan on horjunu vaikka heti 6viikkosesta oon tienny, että tämän koiran pennun haluan. Saa nähdä, tää on taas tätä pohdintaa.

Diivan tyttö Miina 2luokkaan agissa

No, siinä ei kauan nokka tuhissu kun pieni taitava ohjaajansa kanssa hurautti ykkösluokan läpi..! Taitavat ja hurjaa menoa. Nää pienet vauvat ei olekkaan enää niin pieniä, iik miten aika menee.

Daamin kanssa on käyty tekemässä parit pikatreenit, toisella kertaa yhet toistot kontakteilla, oli tosi JEEES, näitä lisää. Samalla myös yksi rankka keppi-irtoomistoisto. Huomio: putkiin se irtoaa surkeesti niinku mun kaikki koirat..:D
Toisella kertaa tehtiin keinua ja vähän käännösharkkaa. Keinu aika jees. Huomio: ihan kun Daami olis hidastunu siivekkeiden kierrossa ja pitäis saada vielä ruutia käännöksiin.
Nyt on taas semmosta aikaa, etten näe yhtään puhdasta liikettä koirillani...:/ Tiedän, että se on pääkopassa mulla mutta esin toi Daamin "hidastuminen" mietityttää (tämäkin lienee pääkopassani). Pakko vaan relaa, en voi kokoajan koomata noitten puolesta. Se on fakta että niitä en voi pumpuliin sitoa ja teen parhaani mutta aijon harrastella ihan rennosti ja sen mukaan mennään mitä koirat kestää, raskasta sanoa mutta totta. Tyhmä harrastaa jos kokoajan ahistaa vaan, sit hommataan uusia koiria..;) hahah, huumorilla sisään ja ulos, mut aika raskasta.

Meillä viikon chillitauko luennoista joten suuntaan vielä Ukissa käymään. Sitten sen jälkeen tiukka 10viikkoa joka sisältää esim harjottelun ja joululoma alkaakin jo vissiin 11.12.

Juoksut ohi

Hohoi, juoksut on onneks nyt ohi ja alkanee pikkuhiljaa rauhottua tuo toistensa nylkyttäminen. Mun nähden sitä ei saa tehdä, mutta toki täällä hässäävät kun olen poissa, ihmekkään jos selät jumissa.

Daamilainen nauttii olostaan

Daami kävi starttailemassa 4starttia omissa PoKSin kisoissa. Ihan jees menoa, hiukan edelleen harmituttaa että moni rata oli aika vaikeita ykkösluokille (paljon ansaesteitä, vaikeita kulmia esteiltä toisille jne.). Me ei selkeesti olla vielä valmiita kisaamaan näillä radoilla kun se pistää koiran vähän ihmettelemään ansaesteitä ja moni kääntyminen ja linjaaminen vielä opetusvaiheessa. Hiukan varovainen neiti oli useammalla radalla. Kontaktit pelittää, jes. Välillä pitäis seisotella pidempään, ettei aina singahdeta stopin jälkeen eteenpäin.
Yks hylky, yks joku 10 sijalla 3.(en edes muista mitä kaikkee sieltä tuli),  yks 5 sijalla2. (keppien korjaus), ja yks nollavoitto. Nyt on hyvä jäädä treenailemaan, vaikkakin kisatilanteitakin pitäis treenata..:) No, keväällä sitten ehkäpä jos katselis jotain kisoja ja jos tässä loppusyksystä jotain sopivasti kohdille osuu ni voikai sitä käydä treenaamassa mutta nyt ainakin Pieksämäki ja Varkaus tippu pois kisakalenterista. Katsellaan rauhassa. Toisaalta turkkia kasvatellaan nyt, joten sekin tulee jossain vaiheessa tielle..:) Tokoatokoa sitten..;)

Söpöliini itse

Diivan tyttö Iita (Caraydan Limoncello) on päässyt tositoimiin metsällä ja ensimmäinen saaliskin jo plakkarissa. Tosta hullunkiillosta silmissä tulee mieleen ihan Diiva..;) Hienoa työtä!

Joensuu

Takasin Joensuussa, IHANA KOTI! Toisaalta, haikeeta pitkän kesän jälkeen jättää rannikkoseutukin ja sen ihmiset, työt ja se keveys kun takaraivossa ei kolkuta yksikään kirjallinen tehtävä tai tenttikirja. Toisaalta täällä Joensuussa on niin paljon omaa aikaa kun on oma koti toisin kuin Ukissa..:) Nyt saa/joutuu olemaan myös paljon omissa oloissaan, toisaalta sitä kaipaa, toisaalta en osaa yhtään olla.

Koirat juoksuilee, haistelee joka ruohotupon ja nuolee ja nuolee ja tyrkyttää ittejään toisilleen, puetaan ja riisutaan housuja jne. Mun seuraava koira vois olla vihdoin se uros! Daamin piti jo olla, mut se on muuten niin äijä et moni äijä kalpenee sen rinnalla. Onneks ne on sitten kohta taas hetkeks ohi, Daamin kanssa kisataan omissa kisoissa (liian)monta starttia ilman treeniä..:D Osaa se (jotain), mutta semmonen tarkkuus voi puuttua tekemisestä..:) Ei haittaa!

Koirat on <3