Torstaina suhautettiin junalla Helsinkiin ja reissussa saatiin taas paljon hyviä kokemuksia Daamille. Pienen lapsen kanssa osas leikkiä todella nätisti, ja vielä tykkäs siitä kovasti.
Perjantaina nähtiin Diivan poika Ralph, joka oli luovutettu tiistaina. Poika oli aika ihana ja reipas ja kova painimaan tyttöjen kanssa. Diiva tunnisti kyllä omansa ja vinkuminen ja hoitaminen alko samantien. Daamikin tykkäs pennusta nyt enemmän mitä pentuaitauksessa ja serkukset sai hyvät painit aikaan.
 |
| Vähän innokkaita nää isot |
 |
| Söde |
Perjantaina suhautettiin vielä Uuteenkaupunkiin jossa Mocca oli jo odottanu Diivaa. Aluksi kauhea komento ja murina, että missä sitä ollaan oltu näin kauan ja tarkka haistelu. Ulkona tuo kaksikko kyllä painaa ihan täysillä ja nauttii metsässä, umpihangessa yhdessä juoksemisesta. Niillä ollu kova ikävä toisiaan. Oltiin jo koko porukan kanssa lenkillä ja toisten koirien ohittamiset sujuu ongelmitta, mun tytöt (ei edes pentu) sano mitään vaikka vastaantulevat rähisisi. Näinhän se kuuluukin, ja mun kanssa onnistuu, mutta usein osaavat vedättää jos joku muu lenkittää tyttöjä, puolustautuvat silloin herkemmin kuin minun kanssa. Toiveena joskus että onnistuis koko lauman pitäminen irti ja silti ohitukset vaikka vastaantuleva rähisisi. Isojen kanssa onnistuu, mutta saa nähdä koska pennun kanssa. Ja ei sitä koskaan tiedä mitä tuo lauma saa päähänsä jos oikeen ottaa aivoon..;)
Nyt meillä aikamoista hälinää kun sukulaisia enemmänkin kyläilemässä. Tekee hyvää pennulle, vaikkakaan mitään ongelmia ei ole ollut. Vähän shokkihoitoa. Pitäis vaan muistaa rauhottuakkin välillä kun oma elämä on niin vauhdikasta niin meinaa välillä unohtua tasapaino..:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti