Lauantai aamul oli taas ihan yksi täydellisistä kevät- ja kesäaamuista jolloin on ihan pakko lähteä ulos koko koirasakin kanssa. Heräsin jo kuuden pintaan vaikka töihin oli vasta 9.00. Mä rakastan aamuja näinä vuodenaikoina <3 Iltapäivällä käytiin vielä sairaalassa vanhustenosastolla sosiaalistumassa. Mitään ei arkailtu, ei epäilyttävästi käveleviä vanhuksia tai rollaattoreita. Työntekijätkin käytiin pusuttelemassa.
Sunnuntaina puuhattiin enemmänkin kuin olis ollu tarpeen. Aamulla Diiva kävi kaks aamulenkkiä kun neitonen on niin mahottoman kova lenkkeilijä ja kunnon palautumisen takia myös. 12 aikoihin lähdettiinkin kaikkien tyttöjen kanssa perrolenkille jossa oli yhteensä 7pörröä. Daami oli mukana reippaana vaikka vähän pitkä kävelylenkki olikin vielä pennulle. Se on kuitenkin niin reipas, ei pelkää mitään isojen koirien riehumisia ja päin juoksemisia mutta kävelee kyllä paljon vielä mun läheisyydessä ja tarkkailee ja pitää mua silmällä paljon, se on niin mun koira. Mocca johtaa yleensä sakkia käpsyttelemällä muista kauempana edessä ja Diiva toimii hauskuuttajana ja haastaa muita juoksemaan. Tällä kertaa Diivalla olikin ihailijapoika jolle piti välillä yrittää sanoa kovemminkin, vaikka vähän huonolla menestyksellä kun neiti ei handlaa oikein tota komentamista..:)
Lenkin jälkeen ei keretty kauaa ihmettelemään kun käytiin sovituissa yhteistreenissä harjottelemassa vähän toisten koirien ohittamista. Ei ongelmia. Toki ne mun kanssa osaa hyvin ohittaa remmissä ja vapaana mutta nyt kun niitä on kolme, on kiva treenata silti. Aluksi kaikkien kolmen kanssa (joskin omalta sakilta oli suurin puhti pois) ja sitten pelkästään Daamin kanssa joka toimi kuin unelma <3 Samalla saatiin myös sosiaalistuttua lapsiin.
Todella pelottavia hetkiä oli myös kun neiti karkas autosta ja melkeen juoks vilkasliikenteiselle tielle...:OOO Hyi kauhee ku ei sitä kiinnosta sillon mikään. Oon kitkeny pois sitä autojen kyttäilyä ja perään menoa namilla ja kielloilla ja nyppäämällä remmistä ja palkkaamalla kun jättää huomiotta. Pitänee mennä istuskelee autotien viereen tuon kanssa ja ottaa ruokasäkki mukaan.:S
Ohitusharkkojen jälkeen lähdettiin vielä kaupunkilenkille, jossa mulla koirat silti irti suurimmaksi osaksi..;) Daami jäi kyllä jo kotiin, päivän lenkkikiintiö pennulle oli jo ylittyny mutta kaikki sosiaalistumiskokemukset hyödynnetään nyt. Isot tytöt nauttii pitkistä lenkeistä <3
Illalla päästiin vielä kyläilemään ystäväperheen luokse jossa kolme lasta ja Alli-perro. Daamille vähän shokkihoitoa juoksevat ja ääntä pitävät, leikkiautolla ajelevat lapset. Neiti kyllä rentoutu meininkiin ja huomaa, että haukahtelu on täysin viranpuolesta olevaa toimintaa. Mitään erikoisempaa arkailua ei, häntä ei laske eikä neiti toimi paniikinomaisesti vaan on tosi kiinnostunut lapsista ja rämisevästä leikkiautosta ja halus mennä tutkimaan. Tilanne ei siis ole mitenkään poikkeava perrojen käytöksestä..:DD Totta joku joka näitä päivityksiä lukee päättelee siitä kun kirjoitan avoimesti meidän puuhist,a että "kyllä se Daami on kauheen arka ja pidättyväinen"..:D Todennäköisesti saan kuulla tästä joskus tulevaisuudessa, mutta se on ihan täysin yhdentekevää, sillä ihmiset jotka vähiten mun koirista tietää ovat ilmeisesti parhaitakin puhumaan ja levittämään perättömiä johtopäätöksiä näistä mun teksteistä..:D Eipä hetkauta meidän elämää mutta on karu totuus joka itsekkin pitää tiedostaa kun tänne sepustelee. Sitä, että haluaa pitää blogia ja kirjoittaa muutakin kuin "jeejee todella ihania täydellisiä siis mageita uskomattomia koiria"- siis täyttä liibalaabaa joka ei oo yhtään rakentavaa ja mikä ei kiinnosta ketään..:D Toki itsekkin joskus katselen niiden vaaleanpunaisten lasien läpi mutta kyllä pitää osata nähdä kehittymisen tarpeitakin asioissa.
Huomenna agitreenit..:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti