Oon niin rakastunu <3 Meidän jengin uusi muruhiiri, Daami.
Olen kyllä onnellinen, että mulla on tämä pieni monsteri. Se on uskomaton tyyppi, niin uskomaton, että en uskonut vesikoiran voivan olla tuollainen..;) Ja luulen, että tämä kaikki on vielä vieraskoreutta, kunnes neiti kotiutuu on luvassa varmasti enemmän.
Jo heti kotimatkalla neiti tarras kurkkuun kiinni (lue kaulahuiviin) ja tapporavisti sinnikkäästi ja periksiantamattomasti yhtään varomatta. Tämä loppui vasta kun huivi meni piiloon. Sama kohtalo lapasilla. Neiti ei myöskään rauhottunutkaan syliin niin kuin yleensä kauhusta kankeat juuri luovutetut pennut, vaan olisi halunnut kiivetä joka paikkaan ja tutkia autoa. Sattuneesta syystä ei ollu pennulle häkkiä vaan sai matkustaa hanttimiehen sylissä. Neiti kuitenkin sai mieluisensa paikan etupenkkien välistä, omalla viltillään jossa retkottikin milloin missäkin asennossa..:D
ABCllä kokeiltiin ekaa remmikävelyä ulkona. Ei voi olla niin helppoa. Neiti lähti viipottamaan minkä jaloistaan pääsi häntä pystyssä ABClle ja sama jatkui sisällä. Yksi myyjistä ei arvostanut mun sylikoirapuudelia ja pyysi viemään koiran pois, muut myyjät olisi antanut pitää pientä sylissä sen hetken kun ruokaa tilattiin. Autossa syömisestä ei tullu mitään! Tämä hyökkäs tuhat kertaa mun kimppuun tahtoen itselleen myös. Ei auttanut vaikka mitä muuta olis keksiny, neiti sinnikkäästi halusi eikä luovuttanut ennen kuin sapuskat oli tiessään. Samalla pysäkillä ulkoillessamme neiti näki ekat fillaroitsijat, otti kaksi askelta pakkia ja säntäsi perään..:DD Ihana <3 Se suhtautuu muutenkin kaikkeen uuteen niin, että pysähtyy, tuumaa ja täysillä eteenpäin <3
Tuntuu että tämä on tehty mittatilauksena juuri minulle <3 Voi miten onnellinen voi pienestä olla.
Voi mahoton mikä Daami sulla <3. Onnea!
VastaaPoista