Pohdintaa

Daamin tulemisesta ei paljon suunnitelmia ollut. Toisaalta ei ollut pakottavaa tarvetta kolmannelle koiralle, muttei mitään estettä sen ottamisellekkaan. Kai jossain takaraivossa on ollut jo jonkin aikaa sellainen ajatus, että kun se oikea pentu osuu kohdalle, muuttaa se meille. Ja nyt olen kyllä todella onnellinen että tuo piraja on meillä. On ihan sellainen tunne kuin olis toinen Mocca käsissä..;) Toki paranneltuna versiona..:D

Daamin isä on Diivan velipoika Esso, joka on huippujätkä. Tunnen Essoa hyvin ja myös sisarusten (Diiva&Esso) päähänpistot on tullu tutuiksi, aika paljon samaa on näissä kahdessa. Muutenkin isän puolen suvussa useita mieluisia koiria, siksi kai mulla Diivakin on..;) Emän puoli ei niin tuttua. Aikanani ennen Moccaa melkein päädyin Daamin emän emän pentuun. Jostain syystä kuitenkin skippasin kyseisen yhdistelmän. Kaikella on tarkoituksensa, muuten Mocsukka ei olis meillä..;) Jotain uutta kiinnostavaa siis Daamissakin, mukavan yllätyksellistä varmasti..;)

Sitten Daamin urasuunnitelmiin. Ensisijaisesti toivon, että neidistä kasvaa terve, vahvarakenteinen, kestävä koira jonka kanssa voi tehdä mitä vain. Peukut ristissä että siitä kehittyy terve, lähtökohdat on ainakin kunnossa. Se vaikuttaa niin huipulta tapaukselta, että vaikkei siitä tulisi kuin sohva champpiooni, niin se on täydellinen.
Todellisuudessahan kolmen koiran kanssa harrastaminen tuntuu jo aika mahdottomalta..:D Siksi olen kasvattajalle jo etukäteen "luvannut", ettei Daami kiirehdi kisakentille vaan kehittyy, kypsyy ja kartuttaa taitojaan kaikessa rauhassa. Kisaamaan lähdetään aikaisintaan 2vuotiaana, mikäli pystyn tässä päätöksessä pysymään..;D En halua kiirehtiä, enkä aijo toistaa virheitä, että lähden kypsymättömän koiran kanssa kisaamaan niinkuin Diivan kanssa vähän kävi. Mocca taas oli niin nuorena niin kypsä, en osannut Diivan kanssa ottaa tätä huomioon. Kahden vuoden päästä mitä todennäköisemmin Mocca alkaa jo himmailemaan kisaamisistaan, ikää kuitenkin sitten jo 8vuotta. Toki muutenkin jo ollaan vähennetty kisaamista tyttöjen kanssa kun kiinnostusta on enemmän muihin lajeihin kuin agilityyn nyt ollut.
Tuntuu muutenkin, että nyt opiskellessa kerkee kyllä treenaamaan hyvin, mutta kisaamaan on vaikea päästä kun ei ole oma auto käytettävissä näin lukukauden aikaan, kesällä sitten eri asia. Toki en tykkää talvella kylmällä kisatakkaan, sillä koiran pitäminen lämpimänä on lähes mahdotonta. Gurujen oppiin olis myös kiva useammin päästä, mutta edelleen se liikkumisongelma. Toki kavereiden kyydillä jonkun verran pääsee. Sitten kun Daami alkaa lähentelemään kisaikää alkaa myös opinnot olla jo ehtoopuolella..;) Sitten enää viimisen vuoden gradun teko ja sitten voi jäädä valmistelemaan väitöskirjaa..;DDD HAhahahaha..
Opettajan työ sopii muutenkin koiraihmiselle..;)

Daamin ensisijainen lajitoive olisi agility, joka taitaa ainakin aluksi olla myös ainut laji jota tavotteellisesti treenataan. Tokoa sitten eläkeiän lajina...;) Oikeesti, sormet syhyää jo näyttelykehiin ja tokoilemaan, tunne on, että tuon kanssa pääsis lajissa ku lajissa pitkälle, toivottavasti ei mun näkemys/intuitio kauheesti petä..;) Suojelua tekis mieli kokeilla, tämä pentu valikoituikin mulle "maliksi", suojelukoiraa kun haaveilen..;) Tuossa on kyllä potentiaalia, suurin este olen enää minä.! Toivottavasti osaan sitä lähteä oikein kouluttamaan. Ainakin kahden jälkeen tietää jo muutamia juttuja mitä pitää välttää ja mihin pitää kiinnittää huomiota.

Agitreenisuunnitelmat olis tarkoitus laatia kesäksi. Toukokuussa kun neiti täyttää 6kk ja suunnataan kotopuoleen, tarkotus olis alottaa suunnitelmallisesti. Toki nyt hallilla käydään riehumassa, mutta keskitytään lähinnä vähän kujakeppien juoksuun, ja kulmiin (niin, ettei pentu joudu rasittamaan kroppaansa), leikkimisen opetteluun, tietenkin perus luoksetulot ja paikallaan olot, ja ehkä pienen suoran putken suoritukseen..:D Kropan harjoittaminen myös nyt tärkeää, että saadaan koordinaatiota kehitettyä. En ole vielä täysin varma siitä, miten kontaktit aijon opettaa, joten vinkkejä otetaan vastaan..;) Onneksi ei ole kiire...! Nyt tärkeintä on suhteen luominen, sosiaalistuminen (toivottavasti tuo ei tuosta enään avoimemmaksi ainakaan muutu xD ), erilaisten kokemusten saaminen ja käytöstapojen opettelu.

Olen aika innoissani muruhiiren kanssa! Huippua kun saa puuhata tuommosen kanssa joka pistää hymyn huulille tempauksillaan ja mainiolla luonteellaan joka päivä ja joka hetki..

Kaiken tämän lisäksi nautin Mocan kanssa harrastamisesta, yritetään saada EVL liikkeitä hiottua. Kaahotellaan agilityä ja toivottavasti päästään kisoihin kun ilmat lämpenee. Diivan pennutukset toivottavasti saadaan hyvin hoidettua (jos seiltä jotain tulee..;)) ja sitten saan lauman kasaan ja päästään sen intopiukan kanssa tokoilemaan ja aksaamaan. Toiveena myös jonkin asteista kypsymistä tässä äitiysprojektissa..;)