Pitkä ajomatka Joensuusta mummolaan sujui erittäin helposti tuon pennun kanssa. Se on kyllä sellainen heppu ettei tarvi paljoa ihmetellä tai pelätä uusia tilanteita, että mitenköhän menee, se on niin sopeutuvainen ja lungi tyyppi <3 Kerran pysähdyttiin 7h aikana pissalle ja muuten matka meni nukkuen rauhallisesti. Pientä huutoa ja riekkumista on alkanu ilmetä kun neidin jättää esim aitaukseen, kylpyhuoneeseen kuivumaan, häkkiin ja aluki myös auton takaosassa matkustaminen aiheutti huutoa. Se on kyllä semmonen että sais luovuttaa aika pian tommosen turhanpäiväsen valituksen kun hänen menemisiään rajotetaan.
Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Yhtään tarvetta ei ole tullu Helsinginreissun tai täällä olon aikana sisälle. Pieniä ilopissuja kyllä kun vieraat hössöttää murua..;) Uusia paikkoja on tullu koluttua kymmeniä ja ihmisiä myös viimeisen kahden viikon aikana. Nyt on alkanu kyllä vähän pöhistä kun joku tulee ovesta tai yllättäen vastaan jossain. Moccaa Daami on nyt haastanut ihan urakalla. Kun Mocca murisee, Daa haukkuu ja komentaa takasin. Olen kieltäny mutta kun ei auta, vähän jo onneks luovutti päivällä sitä komentamista, mutta kun Mocca ei siihen kuria ja järjestystä näytä saavan vaikka pahasti välillä murraa, näyttää hampaita ja hyökähtää päin.
Daami on kyllä ihan mun perään. Ei osaa olla pihalla koiraporukassakaan yhtään..:D Ihana kun se ei ole laumaan kiintyny pentu <3 On myös vähän mustis jos rapsuttelen muita koiria. Tänään Neitonen pääs treenailemaan uuteen paikkaan, eikä ongelmia. Hienosti leikki ja teki mutkaputkeakin ja oli ihana hömpsöttäjä..:D Nouti palloa ja repi äristen. Muutamat eteen lähetykset meni pelleilyksi kun neito ei oo tottunu että tulisin rinnalla, kun olen antanut itse aina juosta.:) Nyt kun lähdin rinnalla ohjaamaan tuli neito pyörimään ku väkkärä jalkoihin että "mihin mihin mihin, aaaa, TÄNNE" ja sit mentiin. Iso koira hyökähti ihollekkin yllättäen, neiti vähän hämäänty mutta toimintakyky säily. Tuli luokse, suoritti putken ja säntäs pallon perään vaikka vähän ihmettelikin ympärille hetkosen.
Tässä on tiedossa taas monen laista häsläämistä joka paikassa, ja pentu tietty mukana. Kiva kun elämässä niin paljon kaikkea ettei tarvi miettiä että minne veis pennun sosiaalistumaan. Välillä pelottavan paljon ollaan liikenteessä, tekis varmaan hyvää välillä olla easysti ja rauhottua olemaan paikallaankin.
Kuvia koitan räpsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti