Kauhee kun on vähän innoissaan taas kisaamisesta..:D Pennun tulo on tuonut uutta inspistä kisaamiseenkin.
Sain koko koirasakin kaverilleni majoitettua, joka asuu ihan hallin vieressä. Kiva, että ne sai relata siellä eikä tarvinut olla hallilla missä kauhee melu ja hässäkkä. Olin fiksun kun ilmotin Diivan kahdelle ekalle radalle, ja Mocan kahdelle vikalle radalle. Näin sain keskityttyä vain yhteen koiraan joka kisassa (startteja olis ollu yhteensä tarjolla 4, mikä on musta aika hurja määrä vetästä yhellä koiralla). Daami oli mukana lisäämässä hässäkkää ja mun hermojen kiristystä huomaamattoman kisajännityksen lisäksi..;)
Diiva aloitti hommansa tyylilleen uskollisena. Harrrrrmillisesti hyppyradalta yks rima alas, ja siitä 5vp. Muuten puhtaasti. Muutama ruma kaarros tuli mutta erittäin taitava koira korjaa ohjaajan virheet <3 Aika olis ollu kakkospallille, mutta sertin nappas ykkönen, joten harmitusta ei ole. Muutenkin Diiva antaa itsestään aina kaiken, yrittää parhaansa, sillä ei välttämättä aina ylletä ykköspallille mutta enempää en voi siltä vaatia..:)
Kakkosradalle lähettiin tekee nollaa, ilman mitään turhia riman ropsautuksia. Nollavoittohan sieltä napsahti <3
Moccaraineri alotti oman urakkansa hyvin. Savikon radat oli selkeesti kinkkisempiä, ehkä vähän jopa väkisinkin tehtyjä vaaranpaikkoja joihin en löytänyt yhtään sujuvaa ohjausmenetelmää omille koirille. Helppohan se oli jotain miniä viedä joka kulkee nilkan vieressä. Ekalle radalle natsiasennetta päälle ja Mocan kanssa menoks. Kyllä sai tiukkana pysyä kun neiti rääkyy räkä poskella mulle ensimmäisiltä metreiltä alkaen..:D Hauska piski. Ja JAUUUU, Mocallekkin nollavoitto siltä radalta. Viiminen rata oli KAAMEE. En ikinä haluais semmoselle radalle mennä, ainakaan Mocan kanssa. Rata taas täynnä kohtia missä mikään ohjauskuvio ei tuntunut sujuvalta, joten piti koittaa valita vähiten huonoimman tuntunen. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että jo radan luonne sai mussa aikaan sen että ohjaus oli radan alkumetreiltä sellasta vaikeiden paikkojen mietiskelyä ja "älä mee sinne"-ohjausta. Sain muutaman tosi kaameen pelastuksen tehtyä, mutta sitten kun niitä pelastuksia alko kertymään joka väliiin ja rääkyminen alko olemaan tavallisin ohjaustapa hajos pakka täysin, ja suurimmaksi osaksi oman luovutuksen takia. Ei tuntunut kivalta ohjata niiin (luonnollisesti ;)) ja en saanu sitä hullua sinkoilevaa koiraa yhtään oikeaan suuntaan, kaikki väärät esteet kyllä löyty. Se on se tunne kun tuo neiti lähtee lapasesta, ei saa mitenkään koottua pakkaa ja ohjauksesta tulee niin nöyryyttävän säälittävää yritystä että suorinta tietä maaliin ja palkkaamaan koiraa.
Hauskaa meillä oli, vaikka tavotteena oli mennä voittamaan kaikki radat, niin 50% kun päästiin, voi olla ihan tyytyväinen. Koirani ja niiden kanssa tekeminen saa mut vaan niin onnelliseksi.
Jäin vielä minien ajaksi kisoihin töihin joten päivä vähän venähti. Onneks Murut sai olla kaverilla hoidossa, ja tapansa mukaan ovat kyllä ihan kuin kotonaan..;) Daami pääs tunnutstelee kisafiilistä ja vallan olis halunnu kaikkien ihmisten ja koirien luokse. Pääs tekemään kahta hyppyä, pienessä hyppykaaressa ja oli ilmiömäinen..:O Joku on opettanu sen lukemaan hyppyjäkin vaikka lelu ei odottanut maassa, se eteni määrätietosesti seuraavalle hypylle vaikka ohjasin rinnan. Huippu tyyppi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti