Savikon koulutus

Tänään sunnuntaina päästiin vielä tuomarin koulutukseen. Rata oli ihan kiva, muutama todella nihkeetä linjaa joidenkin esteiden välillä. Alun kolmen hypyn sarjaa tehtiin aika urakalla. Piti irrota sivusuunnassa kakkoshypylle josta helkutin tiukka käännös kolmoshypylle ja vielä samanmoinen tiukka käännös muurille ja sitten piti vielä keretä takaakiertoon ohjaamaan. Vesikoirien löysä itsensäkokoaminen sivuirtoamisessa tuli taas esille. Sepolla itsellä kokemusta samasta mistä puhuin, että kun välillä tuntuu että koira ei yritä kaikkeaan, koota itseään tiukasti, että sais rakennettua jonku hypyn niin hyvin, että käännös seuraavalle hypylle onnistuis. Vesikoirilla yleistä, että haluavat säilyttää oman linjansa, hyppykaaren. Toki meillä oli kisat edellisenä päivänä, joten sallittanee jos suurin puhti oli vielä palautumatta. Yleensä olen halunnut pitää parin päivän treenilevon kisojen jälkeen.

Mocca vaatii kunnon prkle asennetta, että muistaa tehdä niin kuin minä pyydän ja vaadin. Diiva vaatii muistuttelua kans joissakin vauhtipaikoissa käännsten kokoamiseen kun välillä neiti haluaa vaan posottaa vähän yli, jolloin ei lähde ohjauksiinkaan ja kaaret venyy ja sit koiraa ootellaan. 

Mocca oli aika herkkänä ahtaassa paikassa, jossa lukkas jo aalta (joka oli monta estettä aikasemmon) vääriä esteitä, toki oma ohjauskin saatto näyttää Mocalle että tulossa on poispäinkäännös kyseiselle hypylle vaikka ajatus oli tehdä niistopersjättö ihan toiselle hypylle. Ahdas paikka ahdisti meitä, ja nokkelana lukkaajana Mocsu lukkas just sen esteen minkä näki, luonnollista. Diiva on taitava kun korjaa ohjaajan virheitä, antaa paljon anteeksi. Tämähän sopii mulle..;) Sillä olen ihminen ja myös erehtyväinen.

Tasapainojuttuja pitäis harjotella, välillä painopiste valuu kyykkäyksissä vähän liian eteen ja alas, josta vaikea päästä ylös ja jatkamaan nopeesti matkaa. Kyllä vähän pisti ahistamaan ne pienet nyanssien hionnat ja ajotukset ja kaikki. Meikäläisen keskittymiskyky on syvältä, esimerkiksi pienikin valahtanut kaari, tai esteen pudonnut rima saa mun keskittymisen herpaantumaan. Haastavaa on mys sivuirtoomisessa olla töytäsemättä, vaan paino koiranpuoleisella jalalla ja käskytykset hypyille, käsi ojossa, kun olen tottunut aina häsäämään ja sättäämään ja liikkumaan hulluna. Vaikee oli odottaa että koira lähtee rakentamaan ja kääntämään hyppyä ennen kun lähden vetämään eteenpäin.

Daami oli 6h kotona yksin, ja ilmeisesti ollut ihan ihmisiksi. Lähdettiin sen kanssa vielä kahdestaan pienelle lenkille ja tehtiin kiertoharjotuksia tolpan ympäri. Lelu tolpan taakse-->koiran lähetys lelulla--->vastaanottamaan niin että saan koiran toiselta puolelta tolppaa luokse kun mistä se on takaakiertoon tullut. Neiti ihan intsinä kun pääs viettämään luksusaikaa ja samalla harjoteltiin lelun tuomista ja sen luovuttamista joka on jäänyt vähän retuperälle. On fiksu ja luovuttaa namiavastaan, toisin kuin esim. Diiva.