Mocan ja Diivan kanssa suunnattiin kisailemaan illaksi Tampereelle. Kivat kisat oli vaikka sen suurempaa menestystä ei tullut, niin niin lähellä kuitenkin ja aika hyvältä tuntuu meno.
Ekalla agiradalla Diiva pudotti ekan riman. Jätin liian kauas lähtöön ja tukka alkaa jo häiritä hahmottamista, muuten nollana maaliin. Kivaa ja helppoa sen kanssa, vähän himmaili joissain epävarmuuskohdissa, mutta pitää omaa ohjausta kehittää parempaan suuntaan niin, ettei koiran tarvitse olla epävarma.
Mocan eka rata oli siiisti! Hittolainen ku loppusuoran suoraan putkeen kun käännyttiin neidin kaarros meni pitkäks ja tuli kiire mun perään että ohitti suoraan edessä olevan putken kun en sitä kunnolla ohjannut. Huoh mun kanssa, jokainen este pitää ohjata. Ihana rata, mutta kiire mulla on. Menis vielä nopeempaa jos olis nopeempi ohjaaja.
Tokalla radalla Diivalle puhdas suoritus. Muutama huono ohjausvalinta iteltä sai koiran kyselemään ja samalla menee aikaa. Mutta edelleen kivaa ja helppoa ohjata tommosta koiraa joka korjaa paljon munkin virheitä, siks se varmaan epäileekin välillä mun ohjauksia ja kyselee, että olenko nyt varma että tämä on oikea este. Ihana ja kaunis turkiseläin<3
Mocan toka rata oli kaaaatastrofi, järkkyy Moccamaista sinkoilua, kyselyä ja pyriskelyä ja omia rääkymispelastuksia. Hieno fiilis mennä mutta tuo ei anna ohjauksessa anteeksi mitään, ei mitään. Yhden femman tuomari anto vaikka aihetta varmaan olis ollu useampaankin..;) Ihana rähinämeininki. Täydellinen. En vaan ite osaa ni en osaa.
Kivat kisat ja paljon oli perrotuttuja. Myöhään kyllä meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti